Lastenkirjoihin tutustuminen - Tatu ja Patu päiväkodissa

Luin kirjan: Tatu ja Patu päiväkodissa. Kirjan ovat kirjoittaneet Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Valitsin kirjan, koska olen aina pienestä pitäen tykännyt lukea Tatu & Patu kirjoja. Niissä on hauskat juonet ja paljon kuvia katseltavana, eikä teksti ole mielestäni vaikea, kun kuvituksetkin auttavat ymmärtämään mitä tapahtuu.

Kirja kertoo Tatusta ja Patusta, jotka ovat menossa kylpyläreissulle Vesikkoon. Kuitenkin he eksyvät päiväkoti Esikkoon. Kirjassa päästään tutustumaan päiväkoti Esikon arkeen Tatun ja Patun huumorilla. He viettävät päiväkodissa päivää luullen olevansa kylpyläreissulla.

Kirja sopisi varmaan noin 5-8 vuotiaille, tai vanhemmillekin. Sitä voisi lukea päiväkodissa, mutta kauhean pienet eivät varmaan jaksa keskittyä pieniin yksityiskohtaisiin kuviin vaan tarvitsevat selkeämpää kirjaa. Kun taas kouluikäiset voivat jo lukea tekstejä itse ja paremmin jaksavat tarkkailla kuvissa näkyviä yksityiskohtia. Kirjaa voisi käyttää päiväkodissa esimerkiksi esikoululaisten lukuhetkissä tai koulussa vaikka lukukirjana.

Valokuvanäyttely

Kävimme viime Torstaina 8.8. valokuvanäyttelyssä Sanomatalossa. Näyttelyssä oli erilaisia kuvia jaettu isoille tauluille.

Kuvissa oli pääosin aika synkkä tunnelma ja ne pisti ajattelemaan. Kuvissa oli lapsia sekä aikuisia, erilaisissa tilanteissa. Oli nukkumassa, ulkona, huoneessa.. Pääosin mieleeni jäi kuvat jossa lapsi oli yksin jossain ja se pisti ajattelemaan kuvaajan tarkoitusta siinä kuvassa. Mitä siinä halutaan kuvata? Se saa kyllä ajatukset liikkeelle.

Alla olevan kuvan valitsin parhaimmaksi. Se pisti silmään jo kaukaa ja sitä jäin katsomaan pisimpään. Kuvasta tulee mieleen jotain synkkää, sillä rannalla on rauhallinen tunnelma mutta taivas on synkkä kuin jotain pahaa olisi tapahtumassa. Se kuvaa mielestäni hyvin elämää tietyissä tilanteissa. Tykkään juuri siitä kun kuvassa on sekoitettu rauhallinen, mutta samaan aikaan myrskyinen tunnelma.

Ensimmäinen käyntini valokuvaajalla - motivointidraama

Novellin kuunteleminen jäi minulta vähän puolitiehen, kun kävin erityisopella. Kuitenkin kuulin novellin alun ja kuuntelemisesta ei kuitenkaan jäänyt paljoa mieleeni. Itselleni on vaikea keskittyä kuunteluun ja samaan aikaan miettiä mitä tarinassa tapahtuu.

Motivointidraamaa oli ihan kiva katsella, mutta muuten draamatehtävät ei ole itselleni niin mieleen. 

Voisin lukea asiakkaalleni ääneen, esimerkiksi päiväkodissa lapsille. Motivointidraamaa voisi käyttää hyvin joissain tilanteissa.